Työllistyminen elintarvikealalla
Asiantuntijablogin aloittaa Agronomiliiton asiamies Heidi Hännikäinen, joka kirjoittaa työllistymisestä elintarvikealalla .
Useamman vuoden vastavalmistuneiden työllistymistä seuranneena olen alkanut hahmottamaan asiaa monesta eri näkökulmasta.
Työllisyystilanteen sanotaan olevan aloillamme hyvä ja näin onkin, mutta työn saaminen voi yksittäisestä työnhakijasta silti olla haastavaa. Hyvämaineinen tutkinto ja valittu pääaine ovat hyvät lähtökohdat työllistymiselle. Ne eivät kuitenkaan takaa kaikkea. Miksi näin on? Työllistyminen on monisäikeinen ilmiö, johon vaikuttaa asioita lähtien
työnhakijan ominaisuuksista osaamiseen.
Alojemme kasvattien tulevaisuuden näkymiä työmarkkinoilla pidän positiivisina, vaikkakin nykypäivänä täytyy muistaa, että äkkinäiset heilahdukset globaalissa taloudessa voivat tuoda yllätyksiä. Suurilla muutoksilla on välillisiä vaikutuksia myös meidän sektorille, vaikka sanommekin että ”ainahan ihmisten syödä täytyy”. Ulkomaisen omistuksen lisääntyessä myös toimintaympäristömme kansainvälistyy, jolloin muualla fyysisesti tapahtuvat kriisit (ruokakriisit, luonnonkatastrofit jne.) vaikuttavat suoremmin myös meille. Muilla sektoreilla tapahtuvat isot irtisanomiset tuntuvat myös työnhakumarkkinoilla välillisesti, koska hetkellisesti kovatasoisia työnhakijoita on liikkeellä runsaasti. Tämä aiheuttaa paineita rekrytointiprosesseihin.
Kaikesta huolimatta näen ympärilläni positiivisia signaaleja sekä mahdollisuuksia. Jos osaamme hyödyntää ne oikein, niin tämä ala on kasvava. Tärkeää on ottaa ratkaiseva rooli monien esim. ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Suomessa on loistavat edellytykset tuottaa maukasta ja laadukasta ruokaa jatkossakin. Tarvitaan uusia ratkaisuja ihmisten ja eläinten terveyden edistämiseen, kestävään energiantuotantoon sekä ruoantuotannon ja -jalostuksen ympäristökysymyksiin. Soveltavien taloustieteen osaajien roolin näen tärkeänä, vaikkakin suorempi yhteys esim. ruoan riittävyydelle voidaan nähdä helpommin kasvinjalostuksella ja tuotekehityksellä.
Muistan lukeneeni jokunen vuosi sitten Kylterien lehdestä kirjoituksen, jossa he pitivät elintarvike-ekonomeja itselleen kovina kilpailijoina työmarkkinoilla. Miksi? Siksi, että he näkivät ulkopuolisina viikkiläisten vahvuuden. Viikkiläisillä on jotain jota heillä ei ole – tietoa ja konkretiaa juuri elintarvikesektorista. Elintarviketieteilijä ymmärtää ruokaketjun lenkkien yhteydet ja sen, että ketjun on toimittava yhdessä. Kilpailijoiden kanssa ei kannata kilpailla siinä missä he ovat vahvoja, vaan tuoda esille omia vahvuuksia ja niiden tuomia etuja työnantajalle. Näin kylteritkin tekevät.
Näen paljon mahdollisuuksia siinä miten eri oppiaineiden opiskelijat verkostoituvat Viikissä tulevaisuudessa entistäkin paremmin. Mitä jos tehtäisiin enemmän oppiaine- ja laitosrajoja ylittäviä projekteja sekä lopputöitä. Yksi tekee tuotekehitysprojektiin sen talouteen liittyvän osion, yksi kemiaan jne. Verkostoituminen tiedekunnasta ulospäin muihin tiedekuntiin, yliopistoihin, tutkimuslaitoksiin ja työnantajiin on myös äärimmäisen tärkeää.
Tässä piilee mielestäni myös tutkintojemme vahvuus nyt ja tulevaisuudessa. Ryhmässä toimiminen eri tiedepohjaisissa kokoonpanoissa on todella hyvää valmennusta työelämään silmällä pitäen. Sen lisäksi mitä paremmin viikkiläinen osaa toimia perustieteiden rajapinnoilla tulkkaamassa asioita yrityksen sisällä eri toimijoiden välillä, niin sitä enemmän tämä pystyy hyödyntämään oman tutkintonsa vahvuuksia. Alakohtaisen tiedon taitava soveltaminen on elintarviketieteilijän ydintaito.
Omasta taustasta pitää olla ylpeä, koska se kantaa eteenpäin ja on hyvä pohja terveelle ammatti-identiteetille. Työnhaussa oma asenne on todella tärkeä. Ei saa olla ylimielinen, mutta ei liian nöyräkään. Osaaminen on tunnistettava ja se on myös osattava kertoa ja myydä työnantajalle. Työnantajaa on vaikea vakuuttaa jos ei usko itseensä. Piakkoin
irtisanottavat kovatasoiset Nokia insinööritkin joutuvat suomentamaan ja myymään omaa osaamistaan uudella tavalla muille työnantajille, koska heidän ydinosaamisensa on tällä hetkellä kuvattu organisaation omalla kielellä. Työnhaussa ei riitä se, että on suorittanut diplomi-insinöörin tutkinnon.
Elintarvikeala tarvitsee innokkaita osaajia, jotka ymmärtävät mistä raaka-aineet tulevat ja mitä niille pitää tehdä, joten rinta rottingille ja omaa osaamista sekä vahvuuksia markkinoimaan!
Heidi Hännikäinen
Asiamies, Agronomiliitto